vain niminä muistamme heidän nyt kulkevan
hämärään kahlaten ohitse historian
ja nuo olennot kuin oma äänesi
puhuvat sinulle vain kun et kuuntele
eläinjumalat hirviönaamioin ihmisenvartaloin
luopuvat mahdistaan muuttuvat saduksi vain
kun heräsit unesta huutoosi omaan
ja niskasi taipui kumarrukseen
jokin liikahti takana verhon
ja näit mitä näit
todellakin kuin sarvekkaan hahmon
pyörien kieppuen parkuen
nauravat mukaansa raastavat
tanssien hulluuden
laulaen painien
ilkkuen pilkaten
kuink' ilosta raivosta itkien raahaudutkaan
kaikki anteeksi annettu
kannettu valkeat lakanat narulle kuivumaan
ikkunat pesty ja pihamaa lakaistu
uni kuin häpeillen vuoteeseen jätetty on
sanat katkeaa askareet päättyy
kun salojen takana petojen mylvintä
räikkien rääyntä käy