Seurakunta saapuu paikoilleen,
Se valmistautuu suureen lupaukseen.
Taipaleet kahden ihmisen
Yhteiseksi suunnataan.
refrain:
Ja elämä on kuin elokuvaa,
Prinsessa prinssin lopulta saa,
Tiara ja kangasta valkeaa.
Suru ja murhe unohtuu.
Rakkaus on suurempi kuin muu,
Kaikki tietävät sen ja uskovat.
Tahdon, tahdon.
Tahdon, tahdon.
Valokuva mustavalkoinen
Tuo taasen mieleen suuren päivän sen.
Yhdessä näin kun vanhetaan,
Ei rakkaus sammu milloinkaan.
refrain
Tahdon, tahdon.
Miksen mä saa? Miksen?
No, kun se on sulle ihan liian syvää.
Eikä oo.
Sitä paitsi Näkki voi viedä sut mukanaan.
Mikä se on?
Se on semmonen, ku vie pikkutyttöjä rannasta ulapalle. Tarttuu jalkaan ja...
Onks se tappanu lapsia?
On, on... Tai, no, sen tähden ei veteen saa ainakaan yksin mennä.
Ei se oo oikee.
Tavallaan ei.
Sä valehtelit!
No, enhän! Emmä...
Valehtelit!
Ollaan vähän hiljempaa.
Mun isä on valehtelija, valehtelija!
Suru ja murhe unohtuu.
Rakkaus on suurempi kuin muu,
Kaikki tietävät sen ja uskovat.
Tahdon...
Kato, Sutinen meni parvelle.
Onks toi sun äitis?
Ei, se on mun isoäiti. Oothan sä mun äidin nähny?
En oo.
Ai nii, et ookkaa...
Nii, mis mä oisin voinu...
Et missään.
Mä en tunne ketään, ku Bobby ei tullu.
Onneks ei se tullu, se on seko.
Joo, täysi.
Mun täytyy nyt mennä.
Täh?
Kiertää etukautta, sä tuut täältä yksin.
Mitä?
Kato, Sutinen näytti sormella urkuja.
Entä sormus?
Voi vittu, voi vittu.
Mitä? Mitä?
Bobby tuli.
Se tulee tänne!
Mun huntu jäi saranaan...
Bobby, sä et voi tulla tänne.
Jatta on mun!
Ei kasvoihin...
Ai saat...
Nyt pitäs mennä, hei.
Okei, okei, okei.